keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Alipainevahavalusta

Ennen pääsiäistä annoinkin vähän esimakua alipainevalu-nimisellä tekniikalla valmistetuista pronssiamuleteista. Tässä uusia kuvia korusista, nyt kera nyörien (mukana uudet sekä aikaisemmin valmistetut):




Alipainevalusta löytyy esim. netistä melko suppeasti suomenkielistä tietoa, joten ajattelin hiukan valottaa mistä tekniikassa on kyse ja miten korut syntyvät.

Alipainevalun perustana on ikivanha vahavalumenetelmä, jossa vahamalli (entisaikoihin esim. mehiläisvahasta valmistettu) korvataan metallilla. Alipainevalussa käytetään nimen mukaisesti apuna alipainetta, jonka ansiosta tekniikka soveltuu pienten esineiden, kuten korujen valamiseen.

TOY-mallista kertovassa postauksessa mainitsin, että aikaisemmin opinnoissamme on ollut yhden opintoviikon verran alipainevalua. Tekniikka jäi jälkeenpäin kiinnostamaan, ja TOY-jakson myötä sain tilaisuuden paneutua siihen hiukan enemmän. Poikaystäväni opiskelee erikoismetallipuolella, joten hän on ollut suurena apuna haastavimmissa jutuissa ja niiden mieleen palauttamisessa (niin ja siinä pelottavassa sulan metallin kaatamisessa). :)

--

Prosessi aloitetaan vahamallin valmistamisella. Mallikappaleen tulee vastata tavoiteltua metallista lopputulosta, sillä pienimmätkin yksityiskohdat, kuten sormenjäljet, valautuvat alipainevalussa.


Vahamallin valmistamisessa käytetään yleisemmin koruvahaa (alemman kuvan vaaleanpunainen vaha) tai pehmeämpää punaista juustonkuorivahaa (ylhäällä kuvassa). Koruvaha muistuttaa koostumukseltaan hieman steariinia ja sitä voidaan veistää tai sulattaa esim. sytkää apuna käyttäen. Juustonkuorivahan eli punavahan kanssa työstötapa on "muovailuvahamaisempi" - itse olen enemmän mieltynyt käyttämään tätä vahamallien materiaalina. Työstövälineinä suosin omia käsiä ja omien käsien ulottuvilta satunnaisesti löytyviä apuvälineitä, kuten mattoveitsiä ja hammastikkuja.

Kun vahamallit on saatu valmiiksi ja haluttua amulettia muistuttamaan, ne kiinnitetään vahapuuhun (kiinnityksessä apuna käytetyt vaaleanpunaiset puikot muodostavat valuvaiheessa valukanavat). Kolvi on välttämätön ja oiva apuväline tässä työvaiheessa.


Yläpuolen kuvassa vahapuu amuletteineen on asetettu kehikkoon odottamaan kipsin kaatamista. Kipsin kaatamisen ja jähmettymisen ajaksi kehikon ympärille asetetaan muovinen suoja, joka estää tuoretta kipsiä leviämästä. Ennen kipsin kaatamista kehikkoon nestemäisestä kipsistä poistetaan ilmakuplat alipaineen avulla. Itse kipsin kaato tehdään rauhallisesti ja huolellisesti mahdollisimman hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. :)

Kipsin annetaan jähmettyä vähintään kaksi tuntia, jonka jälkeen kipsi asetetaan uuniin. Uunin lämpötilaa nostetaan hitaasti reiluun 700 asteeseen, haudutetaan parisen tuntia ja tämän jälkeen lasketaan hitaasti alhaisempiin lukemiin. Prosessin aikana kipsin sisällä oleva vaha sulaa pois ja kipsimuotti on valmis varsinaiseen valamiseen.

Valamisvaiheessa haluttu metalli (esim. messinki, hopea tai pronssi) sulatetaan ja sulattamisen jälkeen kaadetaan alipainekammioon asetettuun kipsimuottiin. Alipaineen avulla sula metalli valautuu pienimpiinkin yksityiskohtiin. Omia kokemuksia tästä työvaiheesta minulla on ainoastaan sivustakatsojana (en rehellisesti sanottuna luota taitoihini tuhatasteisten juttujen kanssa häärätessä). Alemmassa kuvassa rakas poikaystäväni kaatamassa sulaa pronssia yhteiseen valujuttuumme:


Valamisen jälkeen metallin annetaan jähmettyä. Jähmettymisen jälkeen kipsi poistetaan valun ympäriltä (hankalimpiin kohtiin saattaa tarvita avuksi esim. painepesuria), jonka jälkeen lopputulos näyttää kutakuinkin tältä:


Valetut pikkuesineet irrotetaan puusta ja viimeistellään. Valukanavat hiotaan pois ja metallille ominainen kiilto saadaan esiin teräsharjalaikan avulla. Teräsharjauksen jälkeen voidaan kiillottamista jatkaa aivan peilikirkkaaksi asti - itse tosin tykkään siitä että metalli näyttää antiikkiselta blingblingin sijaan, joten minulle sopivin vaihtoehto on pelkkä kevyt kiillotus (+mahdollinen hiekkapuhallus) sekä patinointi Ebonol-nimisellä aineella.

Lopuksi vielä kokonaiskuva aikaansaannoksista:

7 kommenttia:

  1. Nuo on aivan hullun siiistejä oikeesti huhhuh. Haluisin niin ostaa tuollaisen!

    VastaaPoista
  2. Hihii kiitos! Jos olet kiinnostunut jostakin tietystä korusta, voit pistää mulle sähköpostia osoitteeseen riina.tuovinen@luukku.com :)

    VastaaPoista
  3. Pahastutko jos utelen että mistä olet hommannut noita vahoja? Tää on tosi kiva tekniikka, pääsin itse kokeilemaan tätä tutun korusepän avustuksella ja kiinnostaisi kovasti väännellä lisää noita muotteja ihan vaan vaikk harjoitukseksi ja jos joskus saisi ne valettua mutta hitto kun en löydä tuota vahaa mistään :/

    Sun korut on muuten upeita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Itse en valitettavasti tiedä noista vahojen hankintapaikoista tarkemmin, sillä käyttämäni ovat tulleet ihan koulumme varastoista. Pikaisella googlaamisella löytyi kuitenkin tämmöinen linkki:
      http://www.kerasil.fi/epages/Kerasil.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Kerasil/Products/505560

      :)

      Poista
  4. Hei! isältäni jäi jälkeensä tätä punaista vahaa iso kasa enkä tiedä mihin myisin joten ottakaa yhteyttä =) essi.peltonen@gmail.com

    VastaaPoista